Ensitapaaminen: Tomi Kontio: Delta

Tomi Kontio: Delta (Teos 2008) ensivaikutelma

Kontion runous on notkeaa kuin valehtelijan peukalo taipuessaan. Tämä viimeinen kokoelma sisältää enemmän (minulle) selkeitä verbaalitrikkejä, jotka eivät ole mitään trikkejä. Ajattelin vain jos skeittauksen ja runouden yhdistäisi niin saisin sen kuulostamaan raflaavalta sanomalla trikki. En saanut. Ja valehtelin. Jatkan silti tästä.

Ehkä kyse on vain minusta, tai sitten todella jossain vaiheessa Kontion tuotantoa seuranneena runoissa alkoi olla enemmän melankoliaa, synkkyyttä tai inhorealismia, joka usein pulppuaa rivien välistä kuin paperihaavasta jota ei huomaa. Deltassa on poikkeuksia aiempiin teoksiin, mutta minusta kokoelman minä-kertoja on edelleen hieman synkkä.

Tämä ei ole kirjan tai synkkyyden arvostelua, vaan kertomusta ensitapaamisesta. Luin kirjan parissa tunnissa ja kirjoitin paperille mitä tuli mieleen. Kuin olisi tavannut ihmisen vain kerran. Sitten törkeästi arvioi ihmisen sen perusteella kuin repisi hänen farkkunsa rikki muuten sosiaalisesti korrektissa tilanteessa.

Arvosteluja tehneenä tiedän, että olisin joutunut tekemään kovasti töitä ja lukea teoksen liian monta kertaa ideaani nähden. Tämä on eri lähestymistapa. Koska tämä on mahdollista niin, minä haluan kirjoittaa näin. Joku mainitsi minulle, että mielenkiintoinen idea. Toteutus onkin sitten jokaisen lukijan arvioitavissa.

Oikeastaan tämä on aivan surkea havaintoriekaleeksikin. Se johtuu siitä, että tekisi mieli kirjoittaa jotain itse. Kokoelma tosin vaikutti minuun. Jäin miettimään oliko tässä kokoelmassa lukijan kosiskelua vai ei. Jos oli, niin oliko se tietoista? Piirrän mieluusti mustan meren kokoisen viivan Kontion ja Tommy Tabermannin runojen väliin. Toinen ei mielestäni ole oikeastaan edes erikoinen. Tylsä enemmänkin. Muistan Kontion ensimmäisen kokoelman Tanssisalitaivaan alla. Huimasi se lahjakkuus.

Siinä mustanpuhuvuus oli kateissa. (Tai muistan väärin) Jossain vaiheessa jotain tapahtui jostain syystä jota en tiedä ja Kontion runot alkoivat raastaa samalla kun ne olivat hyviä. Jotkut. En tiedä onko moni oikeasti kirjoittamiseen panostava runoilija päässyt näin pitkälle kuin Tomi. Runoja on käännetty jo ties kuinka monelle kielelle.

Mies on nelikymppinen ja kirjoittaa eritavalla kuin ennen. Onko tyylin muutos tietoista? Tapahtuiko se vahingossa? En tiedä. Huomaan, että havainnostani olisi tullut rikkaampi jos olisin lukenut kokoelman useampaan kertaan, mutta se olisi pilannut ideani. Enkä väitä että tämä on uusi idea sillä "kaikki on jo keksitty", paitsi tapa miten "mediapeli" ei sotkisi ihmisten päitä. Näitä juttuja. Seuraavaksi keksin jotain muuta. Lainasin kirjastosta monta luovan kirjoittamisen opasta. Ei mitään uutta, mutta toivottavasti löydän jotain kritisoitavaa niistä. Kritisoiminen on helpompaa kuin "Jes, jes"-kehuminen.

Tässä tämä. "Ymmärtäköön ken voi." -Samuel Beckett Minä en.