Parhaatja sopivimmat säästän käsikirjoitukseen. Niiden on myös sovittava tematiikkaan. Tämä on samankaltainen proosaruno kuin monta vuotta sitten Bukowskia lukiessani. Ne olivat kyllä parempia. Aion siis alittaa riman hyvin alhaalta. Se on tietoista, sillä olen sanonut kovia sanoja, enkä kykenisi kritiikkini yläpuolelle.
Toisaalta teen nyt hyvän työn ja annan lukijalle mahdollisuuden. Jos joku oikeasti lukee tätä, hän pääsee arvostelemaan. Varsinkin siinä tapauksessa, että aiemmat postaukseni ovat aiheuttaneet veren kiehuntaa tai pahansuopaa naureskelua tupakkanurkalla.
----------------------------------------------
TYÖTTÖMÄN KESÄTEATTERI
Tuijotat minua,
kännisessä, mutta asennossa
jossa olet minua ylväämpi patsas,
katseesi kuin humalaisen avuttomat nyrkit
riita tai hätäily on mennyt
hyvästejä jättämättä
on vain tämä sedaatio.
Heitätkin puhelimen lattiaan. Omasi.
Sanoit tuon tavalla
kuin olisit ollut lavalla.
----------------------------------------------
copyleft brojericho 2009
Palautetta otan mielelläni vastaan, vaikka runo ei kokoelmani käsikseen tule.
